~Lepakon Luola
Tyypit:
Kani on Ronja.
Lepakolla ei ole nimeä.
Alussa esiintyvät ovat sivuhenkilöitä, niiden nimiä en ala luettelemaan...
Alkuselostus:
Ronjalla on tylsää, mutta miksi?
Lue tarina niin saat tietää!
Oli kirpakka talvipäivä. Melkein kaikki petsit olivat menneet ulos nauttimaan talven riemuista.
Jotkut laskivat pulkalla mäkeä...
Jotkut rakensivat lumiukkoja...
Mutta jotkut ovat joutuneet ulos yksin, vaikkei olisi halunnutkaan.
Ja yksi näistä on Ronja.
Ronjalla oli tylsää, sillä hänen paras ystävänsä, Kiia, oli muuttanut kauas Tassutorilta, missä Ronja asui.
Niinpä Ronja oli ulkona aivan yksin.
Mutta kotona hänellä ei ollut tekemistä, niin hän luuli, että ulkona olisi ollut hauskempaa.
No, siinä hän oli väärässä.
Hrr! Miksi Kiian piti muuttaa? No, enhän minä sille mitään voi.
Onneksi me vielä joskus tapaamme - kai, ajatteli Ronja.
Ronja lähti kävelemään ja huomasi luolan.
Hm? Eihän tässä ole ikinä ennen mitään luolaa ollut!
Viitsisinkö mennä sisään?
No mennään vain! Eihän täällä ole mitään muuta tekemistä...
Niinpä Ronja kapusi sisään luolaan.
Hrrr!!! Täällä on tuplasti kylmempää!, ajatteli Ronja ja yritti lämmitellä itseään.
Ronja lähti kävelemään luolaan sisemmälle.
Kivet ja tikut pistelivät pikku kanin tassuja, mutta Ronja jatkoi rohkeasti eteenpäin.
" Kenen luvalla olet tullut reviirilleni?", kuului ääni.
"Mi-mitä? Ku-ku-kuka puhui? V-vai kuulinko o-omiani?"
" Et kuullut omiasi. Tuleppas puhumaan kanssani, nuori neiti. "
" A-asutko täällä?", kysyi Ronja arasti.
" Kyllä. Eikö olekin kiva pikku maja? Ja ruokaakin löytyy sopivasti!"
"Ruokaa? Missä? Onko sinulla herkullisia vihanneksia? Tai mitä sinulla on???", kysyi Ronja ihmeissään, ja yritti etsiä jääkaappia.
Tuo lepakko lennähti ylös ja sanoi;
"Katso! Koppakuoriasia, pikku hiiriä, matoja... Haluatko maistaa?"
"Öööh... Ei kiitos. E-en oikein pidä hiiristä. Enkä varsinkaan madoista!"
"Etkö? Harmi..."
"Mutta... Minä taidankin lähteä..."
"Tervemenoa vaan!"
Ronja siis lähti takaisin kotiinsa.
Huhhuh! No, nyt minulla ei ainakaan ole tylsää...
Ja nyt minä muistin, että onhan mese keksitty! Toivottavasti Kiia on siellä, että voin kertoa seikkailustani!, ajatteli Ronja ja lähti kotiinpäin.
Noin. Siinä se sitten oli!
Tää on kyl aika tylsä...
Ei ollu aikaa, nii sutasin vaa äkkii tälläsen.
