Petsit pulkkamäessä
Tarina © Bellaqueen, 2009
Kuvat © Bellaqueen, 2009
Tekstit © Bellaqueen, 2009, uusitty 2010
Pöpit:
Tummanruskea mäyräkoira kiekuroilla on Marsipaani,
vaaleanruskea on Rusina, eli Marsipaanin pikkusisko.
Siina on Marsipaanin besta, corgi jonka selässä on musta läiskä.
Toinen corgi, eli se rusettipäinen onkin Siinan äiti, Camilla.
Alkuselostus:
Ensilumi on juuri satanut, ja Marsipaani on innoissaan menossa pulkkamäkeen.
Mutta eihän pulkkamäessä ole hauskaa ilman kaveria, joten pyydentäämpäs Siinaa mukaan.
Mutta pääseekö Siina mukaan?
-Äippä! Siina huudahti. -Marsipaani soitti ja pyysi pulkkailemaan, saanhan mennä?
Äiti mietti hetkisen, mutta miksikäs hän ei tytärtänsä olisi päästänyt ulkoilemaan.
-Mene vain.
-Kiitos äiti! Siina huudahti ja hypähti äitinsä kaulaan.
-Pitäähän pentujen telmiä, kun vielä pentuja ovat, äiti hymähti. -Tulethan kuitenkin ennen ruokaa?
-Joojoo, tulen sitten! Siina huudahti ja ryntäsi pukemaan.
Sillä välin Marsipaanilla:
-Mä meen pulkkamäkeen Siinan kanssa! Marsipaani huudahti äidillensä.
-Jee, minne mäkeen mennään? Rusina kysyi heti kun kuuli sanan 'pulkka' ja 'mäki'.
-Me? Miten niin me? Tiedätkös, että olen menossa Siinan kanssa, en sinun.
-MITÄ? NYT LUTINA KYLLÄ TUUTTUU JA MUTTAKTI MUUTTUU! Rusina huudahti, ja...
...varasti Marsipaanin pipon.
-Palautan pipoti, jot päättät minut mukaati!
-Tuhma Rusina, ei! Marsipaani huusi ilkikuriselle siskollensa.
-Lällällää, etpät taa kiinni!
-Mitä olitkaan sanomassa? Marsipaani naurahti kaataessaan Rusinan. -Jotain, etten saa sinua kiinni?
-Okeiokei Maltipaani, en kiutaa tinua enään! Ota pipoti, minä menen leikkimään.
-Minä menen nyt! Marsipaani sanoi siskolleen.
Rusina irvisti ja lähti juoksemaan huoneeseensa.
Yht'äkkiä Marsipaanin kännykkä soi.
Soittaja oli kukas muukaan kuin Siina, joka kyseli missä sitä viivytään.
- Moi, missäs viivyt? Siina kysäisi. -Olen jo valmis.
-Joo sori, tiedäthän, siskoni...
-Voin arvata, Siina sanoi. -Tule ovelleni, ok?
-Ok.
Hetken päästä Siinan ovella:
-Hejsan! Marsipaani tervehti. -Otin ufon mukaan, kai se käy?
-Joo, tietty!
-Mennään Mount pöppilestille!
-Öö, joo, tietty! Tosi kiva, Siina sanoi.
-Mount pöppilest? Voi eii... Sehän on Tassutorin korkein vuori! pelokas Siina ajatteli
Vuorella:
-Siinä se on, Mount pöppilest, Marsipaani sanoi ja ihaili vuorta.
-N-niin, todella u-u-upeaa, Siina sanoi ja yritti näyttää iloiselta.
Ystävykset lähtivät kiipeämään vuorta.
-Noniin! Oletko valmis? Marsipaani huudahti.
-Tietysti!, Siina huusi, vaikkei oikeasti ollutkaan.
-Se on menoa NYT! Marsipaani huusi ja lähti laskemaan, Siina kannoillaan.
-IIK, APUA!
-Hui, se oli kovaa menoa, Siina sanoi mäen alapäässä. -Mennäänkö nyt juomaan kuppi kuumaa?
-Vielä mitä! Eihän tuo vielä riitä, pitää käydä vielä toisessakin mäessä! Marsipaani huusi.
-Nimittäin tuonne.
Ystävykset kävelivät mäelle.
-Voit mennä ensin, jos tahdot, Siina sanoi.
-Eikai sinua pelota?
-Ei, ei todellakaan!
Marsipaani kiipesi vuoren huipulle ja huusi:
-Jeehaaa, täällä sitä mennään!
-Jeaaaaaaaaaaaapuuuuaaa! Marsipaanin ufo osui kiveen ja Marsipaani lensi komeassa kaaressa.
-Marsipaani! Eikai sattunut? huusi Siina.
-E-e-ei tässä m-mitään...
-Sinut pitää välittömästi viedä kotiin!
-Voivoi, miten kävi? Camilla kysyi.
-Annas kun katson tassuasi, sanoi Camilla, ja katsoi Marsipaanin haavaa. -Voi ei! Tätä minä pelkäsinkin!
-MITÄ!?!??!?!, huusivat tytöt luullen, että Marsipaanin tassu oli murtunut tai jotain pahempaa...
-No, Marsipaanin vaivaan auttaa vain kuuma kaakao ja piparit! Joudun siis leipomispuuhiin, Camilla sanoi, ja lähti keittiöön.
Tytöt katsoivat hetken toisiaan ja nauroivat. Siina auttoi Marsipaanin pystyyn ja tytöt lähtivät keittiöön.
Niinpä kaverukset saivat kuumaa kaakaota ja pipareita.
-Mmmm, todella herkullisia pipareita! Voisitko kertoa näiden reseptin? Olisi kivaa, jos minunkin äiti osaisi tehdä näitä!, Marsipaani huudahti suu täynnä piparia.
-Tietysti voin, Camilla hymähti iloisesti.
-Minun pitää kuitenkin nyt mennä. Ja lupaan, etten enään ikinä hurjastele pulkalla!
